Kirjoittaja ELL Mimma Aromaa
Toimin eläinlääkärinä Kaarinan Eläinlääkäriasema Oy:ssa. Erityisesti olen kiinnostunut kissojen ja koirien sisätaudeista eli toisin sanoen oksentelevat, ripuloivat, laihtuvat, vaisut ja väsyneet potilaat ovat minulle päivittäin pala kakkua tai pähkinä purtavaksi. Olen erikoistunut laajoihin vatsaontelon ultraäänitutkimuksiin. Kaksi burmakissaani toimivat päivittäin oppainani kissojen mielenkiintoisen sielunmaisemaan.
Mikä on munuaisten tehtävä?
Munuaisten päätehtävä on suodattaa verestä aineenvaihdunnan kuona-aineet. Sen lisäksi munuaiset huolehtivat elimistön nestetasapainosta, happo-emästasapainosta ja elektrolyyttitasapainosta. Munuaiset osallistuvat myös verenpaineen ja punasolutuotannon säätelyyn. Munuaisilla on suuri kyky ylläpitää normaaleja toimintoja, minkä vuoksi munuaisten vajaatoiminnasta aiheutuvat oireet alkavat näkyä vasta kun yli 70% munuaisten toiminnasta on menetetty. Kissojen munuaiset pystyvät säästämään vettä erittäin tehokkaasti johtuen niiden polveutumisesta aavikkoeläimistä. Tästä syystä terveen oireettoman kissan vähäinen juominen ei ole huolestuttavaa ja kissan erittämä virtsa on hyvin vahvaa.
Mitä tapahtuu kissan munuaiset eivät toimi normaalisti?
Munuaisten vajaatoimintaa sairastava kissa ei pysty enää säästämään elimistön vettä yhtä tehokkaasti ja tuottamaan sille ominaista väkevää virtsaa. Tästä seuraa janon tunne, joka johtaa lisääntyneeseen juomiseen ja virtsaamiseen, jotta elimistön aineenvaihdunnan kuona-aineet pystytään poistamaan normaalisti. Elimistön kuivuminen voi aiheuttaa myös helpommin ummetusta. Kuitenkaan lisääntynyt juominen ja virtsaaminen ei ole välttämättä selkein tai ensimmäisen oire kissalla, joka sairastaa munuaisten vajaatoimintaa. Terveet kissat, jotka syövät pääasiassa kuivaruokaa juovat enemmän kuin märkä- ja tuoreruokaa syövät kissat. Osa kissoista myös leikittelee vedellä ja juominen erikoisista paikoista on normaalia. Tämän vuoksi on vaikea asettaa selkeitä rajoja epänormaalille juomiselle, vaan omistajan on hyvä havainnoida ennemmin muutokset oman kissansa juomiskäyttäytymisessä. Näetkö kissasi useammin juomakipolla kuin ennen? Ovatko kissasi virtsapaakut suurentuneet? Onko muutos ohimenevä vai jatkuva eikä selity esimerkiksi ruokavalion muutoksella?
Kun elimistön aineenvaihdunnan kuona-aineet alkavat kerääntyä alamme näkemään muutoksia veriarvoissa. Vaikka puhutaan munuaisarvoista ovat verestä mitattavat arvot itseasiassa aineenvaihdunnan lopputuotteita. Yleisimmin mitattu munuaisarvo on kreatiniini ja se on lihasten aineenvaihdunnan tuote. Toinen yleinen munuaisarvo on urea, joka on proteiiniaineenvaihdunnan lopputuote. Arvojen nousu verenkierrossa kertoo siis munuaisten heikentyneestä suodatuskyvystä. Erityisesti urean kertyminen elimistöön aiheuttaa kissalle pahoinvointia ja syömättömyyttä.
Kun munuaisten kyky kontrolloida elektrolyyttitasapainoa pettää, alkaa erityisesti kalsium-, fosfori- ja kalium-arvoissa olla muutoksia. Muutokset kalsiumin ja fosforin keskinäisessä tasapainossa johtaa luuston heikkenemiseen ja alhainen kalium arvo voi puolestaan aiheuttaa väsymystä ja heikkoutta.
Koska munuaiset osallistuvat myös verenpaineen ja punasolutuotannon säätelyyn, ovat kohonnut verenpaine ja anemia myös yleisiä löydöksiä kroonista munuaissairautta sairastavalla kissalla. Krooninen sairaus ja huonontunut ruokahalu aiheuttavat myös kaheksiaa eli elimistön kuihtumista, joka näkyy painon laskuna ja turkin kiillottomuutena/takkuuntumisena.
Miten ja miksi kissa sairastuu?
Yleisin syy krooniselle munuaissairaudelle on idiopaattinen munuaisten rappeuma, mikä tarkoittaa että syytä rappeumalle ei tiedetä. Tässä tapauksessa sairaus on hitaasti etenevä ja palautumaton. Idiopaattinen munuaisten rappeuma alkaa oireilla yleensä seniori-ikää lähestyvillä kissoilla (yli 7v), se voi olla perinnöllistä ja tietyillä roduilla se onkin yleisempää. On kuitenkin myös syitä jotka voivat aiheuttaa munuaiskudoksen vaurion minkä ikäisellä kissalla tahansa ja siten johtaa krooniseen munuaissairauteen. Esimerkiksi munuaistulehdukset/virtsatulehdukset, virtsatukokset, myrkytykset (lääkkeet, myrkylliset aineet/kasvit), kasvainsairaudet, virussairaudet (FIV, FIP) ja verenkiertohäiriöt voivat vaikuttaa munuaiskudoksen toimintaan. Osa edellä mainituista syistä kuten tulehdukset, tukokset ja myrkytykset voivat aiheuttaa ensin akuutin munuaisvaurion, joka voi kuitenkin tehokkaalla hoidolla parantua täysin. Jos kroonisen munuaissairauden taustalla on rappeuma on sairauden eteneminen yleensä selkeämpää ja suoraviivaisempaa, mutta muissa syissä ennusteen asettaminen ja etenemisen ennustaminen voi olla hankalaa. Lisäksi rappeuman eteneminen voi nopeutua tai vajaatoiminta pahentua hetkellisesti tulehdusten, lääkitysten tai muiden sairauksien vuoksi.
Miten krooninen munuaisten vajaatoiminta todetaan?
Aina ei ole selkeää onko kyseessä rappeumasairaus vai altistavasta syystä johtuva munuaisten vajaatoiminta. Potilaan historia, oireet, veri- ja virtsa-arvot sekä muut tutkimukset kuten munuaisten ja virtsateiden ultraäänitutkimus sekä verenpaineen mittaus ovat avainasemassa tilannetta arvioitaessa. Munuaisista otettavat koepalat voisivat myös selkeyttää taustasyyn löytymistä ja ennusteen asettamista. Kuitenkaan kroonisen munuaissairauden hoito ei merkittävästi muutu on taustasyy mikä tahansa, minkä vuoksi koepaloja ei tavata ottaa kissoilta rutiinisti. Tämän sijaan munuaissairauden etenemistä seurataan pääasiassa potilaan voinnin ja veri- sekä virtsanäytteiden avulla. Koska munuaisarvot voivat hetkellisesti nousta esimerkiksi tulehdusten, tukosten, lääkkeiden, elimistön kuivumisen tai muiden sairauksien vuoksi, ei yksittäisten kohonneiden munuaisarvojen perusteella voida olla vielä varmoja kroonisesta munuaissairaudesta. Munuaisarvojen tulee olla toistuvasti koholla tai virtsanäytteessä on toistuvasti munuaissairauteen viittavia löydöksiä. Lisäksi tulee tarkastaa ja hoitaa pois kaikki mahdolliset alla olevat syyt munuaisten vajaatoiminnalle tai munuaisten vajaatoiminnan pahenemiselle (tulehdukset, tukokset, myrkytykset, muut sairaudet) ja kun tilanne on vakaa voidaan päätellä mahdollista kroonista vajaatoiminnan astetta kontrolloimalla veri- ja virtsanäytteitä.
Munuaisarvoja tulkittaessa tulee ottaa myös huomioon kyseisen kissan kokonaistilanne. Eri yksilöiden munuaisarvoja vertailemalla ei voida suoraan sanoa ovatko potilaat samassa munuaisten vajaatoiminnan vaiheessa. Jos esimerkiksi laihalla kuihtuneella kohtalaisesti oireilevalla kissalla, sopusuhtaisella vähäoireisella kissalla ja sopusuhtaisella hyvin voimakkaasti oireilevalla kissalla on kaikilla samat munuaisarvot, on kuitenkin niiden munuaisten vajaatoiminta täysin eri asteella. Laihalla, lihaksettomalla ja kohtalaisesti oireilevalla, mutta toimintakykyisellä kissalla on todennäköisesti suhteessa liian alhaiset munuaisarvot, koska kreatiniinia erittävää lihasmassaa on niin paljon vähemmän suhteessa normaali kokoiseen kissaan. Tämän kissan eliniän ennuste on siis paljon heikompi kuin normaalipainoisen, vähäoireisen kissan samoilla ”todellisimmilla” munuaisarvoilla. Toisaalta hyvin akuutisti romahtaneella sopusuhtaisella kissalla on todennäköisesti kyse akuutista munaisten vajaatoiminnasta, joka puolestaan vaatii tehohoitoa munuaisten toiminnan tukemiseksi ja kroonisen munuaisten vajaatoiminnan kehittyminen ei ole vielä varmaa ennen kuin tilanne on saatu tasoittumaan ja potilaasta otetaan kontrollinäytteet.
Miten kroonista munuaisten vajaatoimintaa hoidetaan?
Krooniseen munuaisvikaan ei ole parannusta, mutta ruokavaliolla, ravintolisillä, verenpainelääkityksillä ja tukihoidolla voidaan kissan elinikää pidentää. Kissan on saatava riittävästi vettä, mahdollinen ummetus on huomioitava ja sen on päästävä virtsaamaan tarpeeksi usein. Paino yritetään säilyttää mahdollisimman vakaana maittavilla ruuilla ja pahoinvoinnin estolla.
Kontrollikäynnit suunnitellaan yksilöllisesti potilaan tilanteen, omistajan mahdollisuuksien ja sairauden etenemisnopeuden mukaisesti. Näistä seikoista riippuen potilaan kontrolliväli on yleensä 3-12 kk. Yleistutkimuksen lisäksi tapauskohtaisesti kontrolloidaan veri- ja virtsanäytteet, verenpaine sekä ultraäänitutkimus. Näiden perusteella päätetään minkälainen ruokavalio on sen hetkisessä sairauden vaiheessa paras, onko tarvetta ravintolisillä muokata elektrolyyttitasapainoa (kalium-lisä, fosforisiepparit), onko tulehduksia/muita sairauksia joita täytyy huomioida/hoitaa tai tarvitaanko verenpainelääkityksiä tai lääkkeitä ruokahalun ylläpitoon.