Nyt täytyy myöntää että saatoin huijata teitä hieman. Tarkoitukseni ihan oikeasti oli kirjoittaa tällä kertaa aktiivisen kissan kouluttamisen haasteista, mutta kesä sekoitti pääni ja mun on siksi pakko kirjoittaa teille ulkoilun ihanuudesta nyt, kun asia on ajankohtainen!
Ulkoilu on kissalle monin tavoin monipuolista aktivointia; nenä pääsee töihin erilaisten hajujen maailmassa, kroppa pääsee hommiin liikkuessa ja aivot töihin kun ympärillä tapahtuu kaikenlaista. Ulkoillessa kissa saakin toteuttaa monia eri käyttäytymismallejaan ja se on siksi melkoista superaktivointia kissalle kuin kissalle - turvallisesti valjaissa toteutettuna!
Kerron teille salaisuuden; en itse ensimmäisten kissojeni kanssa ulkoillut juurikaan. Miksikö? Koska olin nähnyt videoita kissoista, jotka kävelevät omistajan vierellä kuin koirat pitkiä lenkkejä, leikkivät kävyillä ja oksilla ja kulkivat häntä pystyssä ympäri pihamaata. Kun se totuus omalla kohdalla oli takaisin sisätiloihin hädissään juokseva norjalainen metsäkissa, en uskaltanut yrittää, koska koin tilanteen noloksi.
Onneksi ihminen on oppivainen, ainakin silloin tällöin! Jälkikäteen ajateltuna harmittelen sitä, ettei missään näy videoita siitä valjastelun lähtötilanteesta, puhumattakaan valjaiden mukavaksi kouluttamisesta. Harmittelen myös, ettei puhuta erilaisista tavoista ulkoilla kissan kanssa - ulkoilun kun ei tarvitse olla valjasulkoilua, vaan ulkoilu voi tapahtua myös esimerkiksi catiolla, ikkunan läpi tai vaikka tuomalla piha sisälle. Tapoja on ihan yhtä monta kuin kissojakin, ja pääasia onkin löytää se tapa, josta oma kissa pitää - kaikki kissat eivät välitä valjasulkoilusta, eikä kaikkien tarvitsekaan!
Tämä somalitripletti rakastaa ulkoilua, mutta kukin omalla tavallaan. Kevään, kesän ja alkusyksyn kissat kuluttavat mielellään catiolla, eli verkotetulla terassilla, johon ollaan kissojen viihtymisen lisäämiseksi rakennettu myös monia eri tasoja, jolloin kissoilla on paljon valinnanvaraa - korkeimpana olevat tasot ovatkin suosituimpia kyyläyskäytössä ja aito puu verkotuksen sisällä on ihan suosikki kiipeilykohde. Catiolla kuluisi heittämällä koko kesä yötä myöten, jollei katastrofiajattelijaemäntä ottaisi sisälle aina kun valvova silmä ei ole lähipiirissä. Kesällä suosikkijuttua on myös valjasulkoilu; Tyyne ja Viola ovat alusta asti olleet seikkailijasieluja ja tutkivat ulkoillessaan puita myöten kaiken mahdollisen. Norton on sen sijaan aina ollut haaveilija - herra rakastaa auringon paistetta, kevyttä tuulen henkäystä kasvoilla ja emännän vieressä makoilua päättömän juoksemisen sijaan.
Talvisin tripletti on aivan kuin allekirjoittanut; kylmä on pyllystä varsinkin paljaan tassuanturan alla eikä pihalle yksinkertaisesti ole yhtäkään järkevää syytä mennä. Syksyllä ja keväällä ulkoilu voidaan suorittaa jos on takki päällä, mutta heti kun tassuanturoihin tulee pieninkään vilpoisuuden tunne, kutsuu sisätila. Luonnollisesti ulkoilu tapahtuu tämän vuoksi talvisin paitsi ikkunoiden eteen sijoitetuista raapimapuista ulos katsellen, mutta myös niin, että tuon pihalta pesuhuoneeseen nuuhkittavaksi lunta, oksia ja mitä milloinkin satun pihalta löytämään. On yllättävää miten paljon kissat tällaisestakin innostuvat nuuhkuttelemaan! Suosittelen kokeilemaan jos kissa ei muutoin innostu ulkoilusta - nenän lisäksi myös aivonystyrät saavat pohdittavaa - toimii myös kesällä!
Ja se ulkoilu. Allekirjoittaneen heureka oli aikanaan se, että kaikki ulkoilevat eri tavalla. Somalien kanssa lähdinkin alkuun liikkeelle rauhallisesta valjaisiin totuttelusta ihan sisätiloissa ja huomasin nopeasti, että valjaiden mukavaksi opettelu on heittämällä kissan ulkoilun tärkein osuus: osuus, johon kannattaa panostaa ja johon ei vaan voi kuluttaa liikaa aikaa.
Kun valjaat ja perässä roikkuva naru eivät aiheuta kotona häikkää, siirrytään ulos - kissan ehdoilla ja alkuun ihan vain hengailemaan ovelle. Pihalla on itse asiassa todella monia asioita, joita kissa voi pelätä, ja tämä kannattaa aina muistaa kun ulkoilua aloitetaan. Kun sisäkissa, joka tuntee omat, tutut sisätilat läpikotaisin ja tuntee olonsa siellä turvalliseksi astelee ulos ulko-ovesta on edessä rajaton maailma, jossa tapahtuu yhtäaikaisesti miljoonia asioita, joista kissa ei tiedä mitään ja joihin kissa ei itse voi millään tapaa vaikuttaa. Ohi vilistää kolisevia kotteroita eri väreissä, outoja ihmisiä, todella epäilyttäviä karvaotuksia narujen päässä... Kun tähän lisätään vielä outo hajumaailma, jossa ei haise tuttu ja turvallinen koti, ja muuttuvat olosuhteet (tuuli, märkyys, sade jne) on kissalla aika paljon pelottavaa ympärillä - puhumattakaan jos päälle on vielä juuri äsken väkisin heitetty ahdistavat valjaat ja omistaja vain nykii eteenpäin. Jännittäisikö sinua, jos sinut heitettäisiin oudolle planeetalle pakkopaidassa?
Kaiken avain onkin ehdottomasti se kissan ehdoilla meneminen. Turvallisuutta luo omistaja, joka on kissan tukena ja luotto siihen, että jos haluaa, pääsee turvallisesti sisätiloihin. Innostusta ulkotiloihin voi tuoda myös tuttu lelu tai herkut, ja toisaalta alkua voi helpottaa ulkoilemalla rauhallisissa paikoissa, joissa ulkoisia häiriötekijöitä (kuten autoja tai outoja ihmisiä) tulee vähemmän. Meillä ulkoilut aloitettiin aikanaan takapihalta, johon pääsi catiolta suoraan - näin ympäristö oli jo tuttu, kun saman hajumaailman ja saman takapihan näki jo catiolta ja “suurempi maailma” oli vielä piha-aidan takana. Toisaalta aikanaan norjalaisten metsäkissojen kanssa, kun asuin kerrostalossa, valjasulkoilimme vain mökkireissuilla, koska mökillä piha oli luonnollisesti rauhallinen eivätkä norskit kestäneet autoja tai outoja ihmisiä lainkaan.
Ulkoilu on huippu aktiviteetti, jota pidetään kuitenkin joskus vaikeana toteuttaa. Kun sen lenkkeilevän kissan sijaan todellisuus onkin paikallaan seisova, ihmettelevä kissa ulko-ovella, voi suorituspaineissa herkästi jäädä edes yrittämättä. Näin kesällä haluan kuitenkin haastaa sinut kokeilemaan ulkoilua oman kissasi mielenkiinnon mukaan; olisiko teillä sisälle tuodut pihatavarat mielenkiintoinen ulkoiluaktiviteetti, ihmettelettekö yhdessä maailman menoa catiolla tai pääsevätkö kissat teillä katsomaan pihamaan tapahtumia ikkunasta? Lenkkeilettekö vauhdilla ympäriinsä vai oppisitko sinäkin nauttimaan siitä yhteisestä hetkestä, istuskelusta siinä ulko-oven vieressä? Jokainen kissa ei pidä ulkoilusta, eikä jokaisen kissan tarvitsekaan - virikkeenä sitä voi kuitenkin kokeilla monin eri tavoin!
Kaiken pointtina; nauttikaa kesästä! Ensi kerralla nimittäin ihan oikeasti mietitään sitten niitä aktiivisen kissan kouluttamisen ongelmia ja sitä, miten meidän tripletin kanssa niitä on käsitelty. Viuhuvat tassut ja innosta herkkupussilla pyörivä kissa voivatkin pyöriä nyt kesän pihamaalla, aletaan syksyllä treenaamaan!
Teksti ja kuvat: Eveliina Jurmu
Somakiss ry:n puheenjohtaja
Lisäoppia, koulutusta ja palveluita hankittavissa Eveliinan omien sivujen kautta > www.kissankanssa.fi